HH Uutisia

Elokuun 2020 poikimaindeksit kuvastavat parantuneita rodun keskiarvoja

Tiivistetysti:

 

-USA:n lypsykarjatiloilla poikimaominaisuudet ovat parantuneet paremman genetiikan ja parempien käytäntöjen ansiosta

-elokuusta alkaen holsteinrodun keskiarvoindeksit ovat 2,2% poikimisille isänä (SCE) ja 2,7% poikimisille emänisänä (DCE)

-poikimaominaisuusindeksien vaihteluväli pienenee, elokuussa suurin osa holsteinsonneista on välillä 1-4% poikimavaikeuksissa isänä (SCE) kun aiemmin toukokuussa suurin osa sonneista oli välillä 4-12%.

-kynnysarvon (esim. 8% ) käyttö ei ole siis enää tarpeen sonnivalinnassa

-vasikkakuolleisuuden indeksit ilmoitetaan jatkossa hiehopoikimisten kuolleisuusprosenttina, kuten poikimavaikeusindeksissäkin

 

Johdanto

 

Perinteisesti poikimaominaisuuksien indeksilaskennan perustana on käytetty rodun fenotyypin keskiarvoja 8% holsteinille ja 5% brown swissille. Elokuussa 2020 poikimaindeksejä, kuten kaikkia muitakin ominaisuuksia, sopeutettiin vertailutason muutoksessa nykyiseen geneettiseen populaatioon, jotta indekseissä voidaan huomioida viiden viime vuoden jalostuksellinen edistyminen. Poikimavaikeudet ovat vähentyneet, ja monet tilat olivatkin huomanneet, miten tuttujen sonnien poikimavaikeusindeksit ovat olleet 8-10%, vaikka tiloilla todelliset poikimavaikeuslukemat ovat olleet 2-3%:n luokkaa.

Toukokuun arvostelujen julkaisun jälkeen todettiinkin, että poikimaindeksien ja todellisten poikimavaikeus- ja vasikkakuolleisuuslukemien välillä oli ristiriitaa.

Seuraavassa keskitytään fenotyypin vertailutason muutoksen vaikutuksiin holsteinin poikimaindekseissä.

 

Poikimavaikeuksien vähentyminen

 

(Kuva 1) Holsteinhiehojen poikimavaikeuksien määrä on vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä, mikä on sekä jalostuksen että parantuneiden käytäntöjen ja hoidon ansiota. Poikimavaikeuksia on nykyään vähemmän, vasikkakuolleisuus on alhaisempi, lehmät ja vasikat ovat terveempiä, ja tilat hyötyvät satsauksestaan parempaan jalostusainekseen.

 

Toukokuun arvostelussa päivitettiin geneettinen vertailutaso, mutta ei fenotyyppistä vertailutasoa. Tästä johtuen poikimaindeksin keskiarvo nousi, vaikka todellisuudessa vaikeiden poikimisten osuus on laskenut. Geneettiseen edistymiseen keskityttäessä vakiona pysynyt fenotyyppinen vertailutaso aiheutti hämmennystä edellisen arvostelujen jälkeen, ja lopulta myös fenotyyppistä vertailutasoa päätettiin elokuun arvosteluista alkaen säätää vastaamaan poikimavaikeuksien todellisia havaintomääriä. Myös tulevissa vertailutason päivityksissä tullaan päivittämään sekä geneettinen että fenotyyppinen vertailutaso.

 

Elokuun fenotyyppinen vertailutaso

 

(Taulukko 1) Fenotyypin vertailutason muutos laskee poikimavaikeuden ja vasikkakuolleisuuden  indeksien keskiarvoja. Holsteinilla sonnin poikimavaikeuden keskiarvo laskee 7,9% :sta 2,2 % :iin, tytärten poikimavaikeus 8,5%stä 2,7%:iin, sonnin vasikkakuolleisuus 8%:sta 5,7 %:iin ja tytärten vasikkakuolleisuus 8%:sta 6,6%:iin.

Myös aineiston vaihteluväli pienentyy. (Kuva 2). Toukokuun arvostelussa sonnien poikimavaikeusindeksit (SCE) olivat välillä 4-12%, elokuun arvostelussa vaihteluväli on 1-4%. Poikimaindeksien vaihteluväli kaventuu ja ääriarvojen osuus sonniaineistossa vähentyy. Muutokset ovat samansuuntaiset sekä jälkeläisarvostellussa- että genomisissa indekseissä. Indeksien luotettavuustaso pysyy ennallaan, koska fenotyyppisen vertailutason muutos ei vaikuta laskennan perustana olevan aineiston eläimien määrään.

 

Vasikkakuolleisuuden arvostelu muuttuu myös hieman. Aiemmin vasikkakuolleisuusindeksi ilmoitettiin prosenttiosuutena sekä lehmien että hiehojen yhteenlasketuista poikimisista yhteensä, mutta poikimavaikeusindeksit vain hiehopoikimisten perusteella. Jatkossa myös vasikkakuolleisuusindeksit perustuvat vain hiehopoikimisiin.

 

Poikimaindeksien vaihteluvälin kaventuminen vaikuttaa myös kokonaisjalostusarvoihin (NM$ ja TPI). NM$:ssä poikimaindeksien painoarvo laskee Paul VanRadenin alustavien arvioiden mukaan 5%:stä 2%:iin. Vastaavasti lisää painotusta siirtynee poikimaiälle (EFC) tai terveysindekseille (HTH$).

 

Mitkä ovat vaikutukset yksittäisten sonnien genomiarvosteluihin?

 

Sonnien paremmuusjärjestykseen poikimaindeksien muutoksella ei ole vaikutusta, mutta sonnien indeksiarvojen väliset erot ovat voineet kaventua. (Taulukko 2)

Aineiston tarkentumisen myötä sonnivalinnassa ei ole tarpeen käyttää tiukkaa poikimaindeksin raja-arvoa, vaan poikimaominaisuudet on huomioitu kokonaisjalostusarvojen painotuksissa.

 

Onko poikimaongelmat nyt ratkaistu?

 

Tulokset osoittavat, että vuosien työ tilanteen parantamiseksi on tuottanut hedelmää, mutta työtä on tehtävä jotta lukemat saadaan pidettyä hyvinä. Poikimaominaisuuksien periytyvyys on melko alhainen (3-8%), joten sonnivalinta, työntekijöiden koulutus ja poikimaosaston lehmistä huolehtiminen on tärkeää, jotta poikimavaikeudet ja vasikkakuolleisuus saadaan pidettyä matalana. Vasikkakuolleisuuslukemat ovat laskeneet 8%:sta 5,7 prosenttiin sonneilla isänä ja 6,6 prosenttiin emänisänä, mutta varmasti alle 6 %:n vasikkakuolleisuuskin on tavoiteltava ja toivottu asia. Jatkossakin on siis toivottavaa tehdä eläinvalintaa hyvät poikimaindeksit huomioiden. Myös kokonaisjalostusarvoissa kuten NM$ ja TPI poikimaominaisuuksista tullaan siis edelleenkin pitämään huolta.

 Alkuperäinen julkaisu: John B.Cole, Sophie A.E Eaglen, Thomas J.Lawlor ja Ezequiel L.Nicolazzi:
August 2020 Calving Traits Will Reflect Lower Breed Averages,
Council on Dairy Cattle Breeding, julkaisu kesäkuu 2020